taas tuo sama tunne
se hiipii sisään
laskeutuu usvan lailla
sieluuni
tunne on mustempi
kuin yön pimeys
kuin ihmisten varjot
se jättää tyhjyyden sisimpään
tunne sattuu niin paljon
se leviää sydämeen
hitaasti
eikä meinaa millään lähteä pois
on oloni niin paha
ei sitä voi toisille kertoa
sanoin kuvailla
on se pakko ottaa vastaan
ja antaa vallata koko keho
toivoa
että huominen olisi parempi
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
