Tunnit tuntuu yhä lyhemmiltä
en pääse enää pakoon niiltä.
Vuodet on kuin puhallus tuulen
kestävät ne vain pienen hetken.
Tämä aika on niin katoavaa,
kuka meistä heittää arpaa.
Kirjat elämän joku outo kirjoittaa
ja meille elämän pelimerkit jakaa.
Vahvemmat selviää kolhuistaan,
mut heikot lankeaa polullaan.
Hetket onnesta sattumalla jaetaan
vaan murskatuista unelmista vaietaan.
Yön saapuessa tuhkaksi hajotaan ja
kaikki yhdessä hetkessä kadotetaan.
Tarinat kirjoitetut jäävät elämään
ja tähdistä eilisen täällä kuiskitaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joku viisas sanoi joskus,että ihmiselle ei anneta enempää,kuin mitä hän jaksaa kantaa. Näin se vaan silti menee,että onni täällä vaihtelee,eikä kaikki selviydy. Hieno runo, hyvin ajatuksia herättävä.
Sivut