Mitä nyt tapahtuu? Niin sattuu
AIka vie minut mukanaan
ja saa jälkeni katoamaan.
En kadu tekemiäni päätöksiä,
en niitä hetkiä syntisiä.
Jolloin tunsin eläväni ja
yössä uudelleen syntyväni.
Kosketukset kosteiden vartaloiden
ja suudelmat pimeiden huoneiden.
Antoivat voiman suurimman ja
tunteen olla lähes kuolematon.
Aika ajaa punaisella autolla
ja katsoo tulisilla silmillä.
Antaa hetket, kylvää tuskaa
ja pyyhkii lopulta kaiken pois.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin ihana runo. Aika ajaa punaisella autolla, ah. Entropia ja tasapaino, voi luoja. Hyviä aineksia tulelleni tässä.
Sivut