Ei enää hiukset silmille mee
Äänet korvissa vaimenee ja vaimenee
Olin joskus mies kiharatukkainen
Viihtyi kainalossain moni nainen
Hiukset harmaat.. keskellä kaali paljas
Olen ylpee enää vain mietteistäin
Uneen painuin kauniiseen
Mä siellä itseni nuorena näin
Olit kultaa mulle
Polvistun tälle aamulle
Vain nää unet mua enää kantaa,
joissa voin paeta tätä maailmaa
Tein liian monta rakkauden surmaa
Oli silloin elämä yhtä huumaa
En välittänyt vaikka satutin
Itseni rakkauden eliksiiristä tainnutin
Suurin rakkauteni oli hetken vierelläin
Kaiken mitä kaipasin sielunkumppanissani näin
Vaan en tyytynyt rakkauteen oikeaan
Vaan lähdin uudestaan hurmaamaan
Oisinpa tajunnut, että sä riität
Viimeiset sanasi niin kylvät kuin niität
Vain nää unet mua enää kantaa,
joissa voin paeta tätä maailmaa
Tein liian monta rakkauden surmaa
Oli silloin elämä yhtä huumaa
En välittänyt vaikka satutin
Itseni rakkauden eliksiiristä tainnutin
Elo yksin on kenties tääl kohtaloin
Mä itsestäni pelkurin rakkaudessa loin
Kosketus ei tunnu enää miltään
Kun en saa sitä oikeaa
Joka kulkisi kanssani tätä maailmaa soikeaa
Jätän lännen ja kuljen itään
Nousevan auringon kotiin
Jospa sieltä oikeen kumpanin sattuisin löytään.
Ja kenties nuoruuden lähteen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut