Meidän maailmamme

Kävelen kadulla ja katselen ympärilleni.
Joka puolella näkyy roskia ja likaa.
Ihmiset kiiruhtavat eteenpäin, ja monien kasvoilla on tympääntynyt tai suuttunut ilme.
Huonosti puetut, likaiset lapset seisovat kädet ojossa kadunkulmassa.
Jotain he arasti mumisevat ohikulkijoille, mutta kukaan ei ole kuulevinaan.
Kaksi miestä seisoo läheisessä porttikäytävässä.
He sättivät toisiaan kovaäänisesti.
Erään talon ikkuna on auki, ja sisältä kuuluu lapsen lohduton itku.

Millaisen maailman me "viisaat ihmiset" oikein olemme rakentaneet?
Mitä teimme sille paratiisille, jonka Jumala aikanaan loi?

Tällä kadulla ei kukaan tunnu tuntevan hellyyttä, lähimmäisenrakkautta tai auttamisen iloa.
Tietääkö täällä kukaan, mitä on anteeksianto?
Tuntuu, etteivät ihmiset ajattele enää muuta kuin itseään.

Tämä maailma on liekeissä.
Voidaanko ne vielä sammuttaa?
Kyllä voidaan.
Millä?
Ateeksiannolla, ystävällisyydellä, suvaitsevaisuudella ja rakkaudella.

Isän Jumalan rakkaudella.