Onnen terälehtiä
kasassa lattialla
Aurinko raottaa verhoja,
tunkeutuu sisään
Rakkauden pitkiä sakaroita
riippuu seinillä, katossa,
kutittavat unista silmää
Huokaisen,
tämä on totta.
Onnellinen.
Suojelen sinua
kaikin voimin.
Suojamuurini on korkea,
mutta en huomannutkaan,
että yksi tiili puuttui...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sulla on selkeesti ihan oma tyylisi.
Runo alkoi todella kauniisti, ihanat sanat olet valinnut kuvaamaan rakkautta, sitä onnen hetkeä,
mutta loppu töksähtää. Kuin rakkautta ei olisi ollutkaan vaan pelkkä arki..
Kiteytettynä kai, rakkaus on haurasta jota pitää vaalia :-)
Monimuotoinen ja jokainen pystyy samaistua ja ymmärtämään runon lopun omalla tavallaan.
Hienoa
Kauniisti kuvattu hetki. Hieno.
Minua mietityttää nuo asteriskit tuosssa keskellä, mutta se olen minä. Mietin aina kaikenlaista.
Sulla on selkeesti ihan oma tyylisi.
Runo alkoi todella kauniisti, ihanat sanat olet valinnut kuvaamaan rakkautta, sitä onnen hetkeä,
mutta loppu töksähtää. Kuin rakkautta ei olisi ollutkaan vaan pelkkä arki..
Kiteytettynä kai, rakkaus on haurasta jota pitää vaalia :-)
Monimuotoinen ja jokainen pystyy samaistua ja ymmärtämään runon lopun omalla tavallaan.
Hienoa
Kauniisti kuvattu hetki. Hieno.
Minua mietityttää nuo asteriskit tuosssa keskellä, mutta se olen minä. Mietin aina kaikenlaista.