virttyneitä villaisia asioita

kotipoikia minulla on yhden käden sormet.
harvoin nähdään mutta siitä jatkuu mihin jäi, tiedät
yhdellä niistä on sellainen vanhan koulun kalenteri,
minkä kulmakarvat revittävissä.
siitä se tietää lähettää säännöllisin väliajoin
islantilaistyyppisen peikkotytön
laulamaan minun ikkunan taakse.
siinä se tyttö katselee miten
minä yritän sisällä sitä tyttöä etsiä.
kunnes se hiljaa koputtaa ja minä itken sen sisään.
me istutaan tutustumassa tuossa matolla
monta muutamaa vuotta silmiin katsoen.
meitä naurattaa ne narisevat lautalattiat,
joille minä minua vanhemmat rumpuni kasaan.
joka aamu läpsyttelen sille tytölle uuden rytmin
ja jos se siitä uudesta rytmistä tykkää,
se keittää minulle tanssivat kahvit.
ja minä rakastan sitä peikkotyttöä
aina mukillisen verran enemmän
meillä molemmilla on omat sakset, joilla me
leikellään lehtiä sunnuntaisin suukkojen lomassa
ja kun ihan jokainen ristikkokin on täytetty,
se tyttö hyppää minun syliin nokosille. 
keinahtaessa keinutuolin takatassu osuu
Jalo-sedän veistämään kehtoon