seivästin verenimijän risteykseen
tienviitan alle
|
|
|
|
| ettei se osaisi palata.
|
|
|
| ettei se osaisi palata.
mutta kun polut oli itketty umpeen,
uudet kolikot lyöty
se ei voinut vastustaa sitä
uudet kolikot lyöty
se ei voinut vastustaa sitä
sivujen kahinaa
mikä syntyy ikävää pois pyyhkiessä.
sillä välin, nykyajassa
kuolleita oli opeteltu tappamaan uudestaan.
mitä hienoimmin tyylein, jopa hauskasti.
vaan siitä se ei tiennyt vielä mitään,
vanha Bela
mutta jotain se oli oppinut,
noina laiskoina aikoina
noina laiskoina aikoina
se tuska
se vaarna
se ei helpota yhtään
vaikka muuta sanovat, kirjoittavat.
Selite:
h a r h a i l e e .
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
samaistuu
osana itseä ja itsestä ihoittavia