Musta yö

Hyvin masentunut ja jopa lopullinenkin tunnelma
kauniissa runossasi
lopun kysymys luo kuitenkin mahdollisuuden valoisuuteen, ehkä jonain päivänä runominä löytää takaisin.

Löydäthän sinä. Kun valoa kaipaa ja etsii, sen löytää....mutta ensin siellä montussa täytyy rypeä, selvitellä ajatuksia ja lopulta kehitellä selvitymissuunnitelmaa." Musta yö" nimi kuvaa hyvin runosi. Ei sille mitään voi, että välillä kaikki mustuu...Hyvin kuvasit suruasi. Kyyneleet puhdistaa sydäntä.....

Kyllä tokkiisa löydät.

Koskettava vahva tunneruno!
Kyllä sitä jokkaene jossae vaehessa mustan tunnelinpiässä käöp.
Vuan aena on jokkuu asija mikä on tekemättä ja sitä viimesilä voemillaan ponnistaa viimeeks näkemääsä valova kohti.
Kaek mikä ei heti tapa, vahvistaa vuan sielun kestävyyttä.

Kirjotat ihanalla tyylillä! Oot runoilijana suosikeissa!
Kaunista tekstiä on runosi :)

Koskettavan surullinen.

Vahva otsikko saa lukemaan. Kaikki ainekset apatialle, jossa runon toivova lopetus kuitenkin estää putoamisen. *Kiitos

"Löydänkö koskaan takaisin valoon?" Tällaiselta ihmisestä tuntuu raskaimpana hetkenä kun päättyneiden asioiden paino, muistot, ikävä ja ehkä syyllisyyskin vyöryy yli.

Black night is a long way from home....

Sielullista ahistusta täönnä oleva runo!
Eipäpiä vaepuva syknkkyyteen vaekka sieluva kuin polttelis. Sillä eihä elämä yhteenrakkauvven mänetykseen lopu, mut parantumattomija huavoja se kyllä jättää. Uus päevä kaeken muuttoo voep.

Onneksi uusi aamu tulee... joskus se vaan vie hieman aikaa..

pidin ja pidän tunnelmasta ja tyylistäsi.