Tunsin sinut jo syntyessäni.
Huolehtien olit aina paikalla
vaikket näkyvästi läsnä
Annoit neuvot elämäni matkalle
kannustaen, kehoittaen, varoittaen
- nyt sinua ei enää ole -
Olen polvillani maassa, pää alas painuneena,
nyyhkyttäen, kaivaten
- yksin -
Kyyneleet virtaavat vuolaasti kuin koski,
kastellen kaiken,
pato on viimeinkin murtunut
Kohotan pääni ja huudan
sydämeni tuskan taivaisiin,
voimattomana
ja lopulta kuiskaan hiljaa
... miksi ...
Selite:
Isäni muistolle. Tästä tapahtumasta on aikaa
ja nyt jo hymyilen muistoilleni isästä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava, herkkä runosi
sai kyyneleet silmiin.
Kaunista ja sopii hyvin näin
isänpäivän kynnyksellä.
Koskettavan surullinen herkkä runo isästä, joka matkojen takaa kasvattaa.
Surullinen, herkkä runo, hyvä
Sydämen tuska välittyy herkän
runosi myötä, kiitollisuus, menetys,
aika parantaa haavat ja kauniin herkät muistot
jää, joihin aina silloin tällöin palaa~
Tunsin yhtä suurta tuskaa ja kipua oman isäni poismenon jälkeen, vaikka hän ei enää viimeisten elämänsä 9kk:n aikaan ollutkaan fyysisesti enää läsnä - vain varjo entisestä miehestä ja isästä.
Silti luopuminen raastoi minua, enkä tiedä osaanko vieläkään irrottaa otettani hänestä.
Vaikuttava runo tunnelmaltaan ja useinkin sitä kysyy että. Miksi - etenkin jos yllättäin... me olemme niin voimattomia "kaiken lopun edessä".
Aito ja hieno runo isän muistolle.Samat ajatukset minunkin mielessä olleet kun isäni kuolemasta tuli kuluneeksi 23 vuotta.
Todella kaunis. Ihan sanattomaksi veti. Rakkaan menettäminen sattuu niin paljon. Runosi tuo esiin rakkautta ja suurta kaipausta. Hienoa työtä!
Ja kiitos arvostelusta.
Kaunis runo. Laittaa miettimään omaakin isäsuhdetta. Isä on jo mennyt mutta vahvasti muistot elää hänestä.
Hieno pystyn samaistumaan.
*ruts
Kaunis runo.
en osaa sanoa muuta kuin, että tämä on upea.
surullinen eli hyvä
olen melko sanaton
tämän runon äärellä
vaikka minulta löytyykin
yleensä sanoja
Näin ajallamme poisumme, mutta muistot säilyvät jälkeenjääneiden muistoissa.