Tuska on hinta rakkaudesta
Kyyneleet poskilla,
pandan silmät minua peilistä tuijottaen.
Ne ovat minun kasvoni,
en enää tunnista niistä itseäni.
Minä olen rikki.
Käyttökelvoton.
Täysin hajalla.
Sinä annoit minulle nin paljon.
Palautit värit minun maailmaani.
Sinun kanssasi,
Minun maailmani ei ollut enää paha paikka.
Joka ikinen hetki kanssasi,
oli minulle pala taivasta etu ajassa.
Jokainen hymysi,
jokainen kosketuksesi,
jokainen katseesi,
jokainen eleesi,
teki minusta vahvemman ihmisenä.
Niin paljon vahvemman.
Teit minusta taas ihmisen.
Ihan oikean ihmisen.
Ihmiset ympärilläni kysyivät miksi hymyilen niin paljon,
miksi nauran niin paljon.
Sinä teit minut niin onnelliseksi.
Sinä teit niin paljon,
etten koskaan voi kiittää sinua kaikesta.
Silti minä pelkäsin joka päivä,
joka hetki,
että tulee se päivä,
kun sinä annat periksi.
Kun et enää jaksa rakastaa minua.
Sanoit ettet halua satuttaa.
Mutta minuun sattuu.
Minuun sattuu niin mahdottoman paljon.
Minä olen yksin.
Sinä jätit kuitenkin minut yksin tähän maailmaan.
Nyt maailmani on taas harmaa ja pimeä.
En näe enää valoa.
Hetki hetkeltä hauras kehoni antaa periksi.
Sydän ei jaksa enää lyödä,
koska kipu on niin kovaa.
Minun on vain luovuttava onnesta.
Kyynel kyyneleeltä kuihdun tyhjäksi.
Edes lääkkeet eivät turruta kipua.
Minä en enää jaksa.
Viimeiset hyvästit on pian edessä.
Olen niin kamalan pahoillani kaikesta.
Minä kuitenkin yritin.
Anna anteeksi.
pandan silmät minua peilistä tuijottaen.
Ne ovat minun kasvoni,
en enää tunnista niistä itseäni.
Minä olen rikki.
Käyttökelvoton.
Täysin hajalla.
Sinä annoit minulle nin paljon.
Palautit värit minun maailmaani.
Sinun kanssasi,
Minun maailmani ei ollut enää paha paikka.
Joka ikinen hetki kanssasi,
oli minulle pala taivasta etu ajassa.
Jokainen hymysi,
jokainen kosketuksesi,
jokainen katseesi,
jokainen eleesi,
teki minusta vahvemman ihmisenä.
Niin paljon vahvemman.
Teit minusta taas ihmisen.
Ihan oikean ihmisen.
Ihmiset ympärilläni kysyivät miksi hymyilen niin paljon,
miksi nauran niin paljon.
Sinä teit minut niin onnelliseksi.
Sinä teit niin paljon,
etten koskaan voi kiittää sinua kaikesta.
Silti minä pelkäsin joka päivä,
joka hetki,
että tulee se päivä,
kun sinä annat periksi.
Kun et enää jaksa rakastaa minua.
Sanoit ettet halua satuttaa.
Mutta minuun sattuu.
Minuun sattuu niin mahdottoman paljon.
Minä olen yksin.
Sinä jätit kuitenkin minut yksin tähän maailmaan.
Nyt maailmani on taas harmaa ja pimeä.
En näe enää valoa.
Hetki hetkeltä hauras kehoni antaa periksi.
Sydän ei jaksa enää lyödä,
koska kipu on niin kovaa.
Minun on vain luovuttava onnesta.
Kyynel kyyneleeltä kuihdun tyhjäksi.
Edes lääkkeet eivät turruta kipua.
Minä en enää jaksa.
Viimeiset hyvästit on pian edessä.
Olen niin kamalan pahoillani kaikesta.
Minä kuitenkin yritin.
Anna anteeksi.
Selite:
Tältä minusta tuntuu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit