Katson tyhjää, valkoista
paperia edessäni ja
tartun kynään.
Tästä on kauan,
liian kauan,
kun olen viimeksi kirjoittanut
sinulle.
Kerrottavaa olisi paljon,
mistä alkaisin.
Mielessä pyörii paljon sanoja,
sanamyrsky, josta en
saa otetta.
Ei yhtään kokonaista lausetta.
Vilkaisen ikkunasta ja näen
miten tuuli repii viimeisetkin
lehdet puista.
Ajatuksissani jään tuijottamaan
kaukaisuuteen ....
Havahdun ja katson tyhjää paperia
.....
ja lasken kynän pöydälle.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi