Vettä sataa, kuin tuhansista sangoista
Vaan pitelee pieni kiinni elämän langoista
On suru ilmeet kasvoilta pois huuhdellut
Uria muodostaa elämä kaltoin kohdellut
Vaan niitä uria osaa nyt kulkiessaan väistää
Niin vielä takaumat takaraivossa pistää
Vuodet vierivät, kierivät ja tippuvat
Hukkuvat kyynelien mukana nuo vanhat kuvat
Näin myrsky väistyy, antaa tietä muulle
Uudelle onnelle, hymyilevälle suulle
Urat hukkuivat samaan kyynelten mereen
Suoraan katkerien kuvien, vuosien viereen
Voinko nyt olla aurinko joka haihduttaa meren?
Voinko nyt olla valovuosien päässä eilisestä?
Voinko kertoa tarinaa onnesta ilman makua veren?
Voinko kertoa tarinaa jo iloisena entisestä?
Selite:
Kysymykset ovat retorisia. Itse en omaa tälläistä tilannetta, vaan ennemminkin haaveilen sellaisesta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
