Aurinkolaulu

Kun siivin aurinkoisin laskeutuisin
avoimelle vuoteellesi, kaunehin.
Ja toisin mettä, aamunraikkaan kukan antamaa.
Sit' metsän väki janoo aamuisin.

Ja joisit, humaltuisit siitä hieman
sa siloposki, kaunis kultasuinen.
Laskeutuisit vuoteellesi kaareutuin
kuin pääskyn lento, kaunis, kaartavainen.

Siipieni havina sua hellien,
silittelen aamu-usvan hiuksillesi.
Kutitellen varrellesi laskisin
mun untuvaani, kuiskutellen korvillesi;

Nuput aukeavat siellä, täällä, 
tuulet hierovat sua hellien.
Valonsäde paljastaen hehkuu
sun ylläsi, ja varjot siipien. 

Ja nousten aurinko käy ylemmäksi
lämmittäen yhä enemmän.
Kuin keijut, keinuu yhä kaksi.
ei maata näy, vain aurinko ja hän.