Taas valvoen yöllä
käy askeleet raskain anturoin.
Vaikka ruoskalla, vyöllä,
voi lyödä; Eteenpäin kompuroin.
"Mitä taakkaa kannat?"
sa kysyä voinet.
Mulle voimia annat?
- sa tahdot, vaan voi et.
Olen sulkenut kaiken
oven taakse ja lukinnut rautoihin.
Minä tein sen taiten:
En pääse ulos jos tahtoisin.
"Mitä tehdä voin vuokses'?"
sa kyynelin kysyt.
- Minä tulisin luokses'
jos luonani pysyt.
"Tuhat vuotta on vähän"
Sa kuiskaat ja vähäisen värähdät.
"Tulen luoksesi tähän".
- Mun kahleeni vähäisen tärähtävät.
Kuin alkaisi sataa.
Sade täyttää mun sydämen äärilleen.
Joku tuskani jakaa.
Rauta taipuu.
- Ja minäkin polvilleen.
Padot alkavat vuotaa.
Vesivirrat valuu!
Mun itkeä suokaa:
Sitä syömmeni haluu!
Ja vuorilta virtain
nään kauniina laaksoihin laskeutuvan.
Ruusuin ja liljain
näen rannoilla vihdoinkin virkoavan.
Rauha ja autuus
on kanssani, minunkin, kärsineen.
Minä itseni haltuus
saan antaa, Rakkaus, kaikkineen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit