Ojentaisinko käteni
ja yrittäisin tarttua sinuun?
Rusentua kiinni selkääsi ja painaa
pääni vasten turvallista paitaasi.
Minua pelottaa, tiedätkös?
Ehkä juuri siksi
sinun kanssasi minä uskallan itkeä.
Ehkä sinä olet joskus
pelännyt ihan yhtä paljon.
Jos nyt annan periksi
ja vuodatan tuskani ulos
muuttuvatko kyyneleet perhosiksi
ja lentävät kohti loputtoman sinistä taivasta
kaunilla siivillään
jotka eivät kokaan itke,
eivätkä ikinä pelkää?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis herkkä tunnelma on runossasi.