Hän Oli Kuin Narkissos

Runoilija VivoPerLei

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.10.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Lahja Elämältä

Koen todellisen vapauden olevan mielikuvitukseemme sukeltamisessa.
Se ei omaa viimeistä käyttöpäivää - eikä sen toiminalle voi määrittää verotusta.
Sille ei voi kukaan toinen ihminen asettaa ehtoja.
Sitä ei rajoita edes oma kehomme.
Pikemminkin päinvastoin: liikuntarajoitteinenkin voi mielikuvissaan kirmata laitumella varsanlailla.
Vapautuneella mielikuvituksella on myös mahdollisuus toimia sisäisenä parantajanamme.
Mielikuvitus on voimavara, mikä ei kulu, vaan voimistuu käytettäessä.
Muita rajoitteita ei ole - kuin mitä itse asetamme.
Mielikuvitus on elämältä lahja, meille jokaiselle, niin halutessamme.
;D

 
Havahduin koivujen
lehtien vihreyteen
mitkä kutsuivat mieleeni
sadun merenneidon
kauniine pyrstöineen

Räpistelin ripsiäni kuin
neito eviään
suomujen putoillessa
silmiäni varjostamasta
nähden hänet yllättäen
sieluunsa asti alastomana

Tajuntaani hirnahti oivallus:
hän oli kuin Narkissos
kykenevä herättämään
rakkautta, muttei
tuntemaan vastarakkautta

Tietoisuuden tähtiaalto lainehti
kristallin kirkkaalla lähdevedellä
tuoden sydämeni puutarhaan 
kadottamani ilon ja naurun 

Olin vihdoin vapaa Nurmalan pojasta
Sydämeni kaulanauhan punojasta
Selite: 
Ihanaa tämä vapautumisen tunne. Tietoisku: Narkissos rakastui omaan peilikuvaansa kykenemättä rakastamaan ketään muuta. Kreikkalaista mytologiaa.
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot