Kerroit koko yhteisen historiamme viimeisessä katseessasi, minkä näen sulkeutuneitten luomieni lävitse kuin pikakelatun filmin Kurvasit pois luotani jättäen minut jähmetyin jaloin seisomaan asfalttiin valettuna kuin Lootin patsas Pihapuskien lehdet toistivat yhä uudelleen ja uudelleen sanojasi 'emme tapaa enää' Hengitykseni rahisi kivusta. Sydämeni rutistui tuskasta. Lopulta suru laskeutui lyijyiseksi viitaksi harteilleni. Kohotin kasvoni kohden taivasta mikä kyynelehti kanssani satoine sadepisaroineen Ja päätin:ei enää koskaan!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
