Vihlovat iskuni runtelevat sydänjuuriani lävistäen kyynelieni usvan. Sieluani raastava valitus kaikuna sydämessäni itkee. Tunnen luitteni pehmenevän hyytelöksi peruuttamattomien sanojeni syöksyessä minut pimeyteen. Nousi muisto värisevän sieluni verhosta tulikirjaimin kirjoitettuna kuin salamanvälähdyksessä. Tunnen olevani ajan ulkopuolella kuullen kaiun kuin toisesta maailmasta. Missä oli menetetyn häikäisevän ilon hohto, jonka kätken kuin aarteen sydämeeni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo koskettaa syvältä