Kyynelettömät Silmät

Runoilija VivoPerLei

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.10.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Lahja Elämältä

Koen todellisen vapauden olevan mielikuvitukseemme sukeltamisessa.
Se ei omaa viimeistä käyttöpäivää - eikä sen toiminalle voi määrittää verotusta.
Sille ei voi kukaan toinen ihminen asettaa ehtoja.
Sitä ei rajoita edes oma kehomme.
Pikemminkin päinvastoin: liikuntarajoitteinenkin voi mielikuvissaan kirmata laitumella varsanlailla.
Vapautuneella mielikuvituksella on myös mahdollisuus toimia sisäisenä parantajanamme.
Mielikuvitus on voimavara, mikä ei kulu, vaan voimistuu käytettäessä.
Muita rajoitteita ei ole - kuin mitä itse asetamme.
Mielikuvitus on elämältä lahja, meille jokaiselle, niin halutessamme.
;D

 
Tukahdun tähän sisäiseen tuleen.
Koetan antaa kyynelten tulla,
jotta ne sammuttaisivat palon,
mutta olen aivan liian turta. 

Sydämessäni kyyneleeni
vellovat raivoisana merenä
rantaan tyrskyten suruani
vaahtopäisillä aallonharjoilla rakkauttani 

Kunpa saisin tuntea
lohdutuksen sivelyn
kyynelieni pyyhkiessä
pois turtuneisuuden
voimani imevän loisen

Oi, rakkaat kyyneleeni.
Oletteko tekin hyljänneet minut?

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot