Riutunut sydämeni
kuoli
hitaan kuoleman.
Siivu siivulta
hän veisti
rakastavan sydämeni
tunteet.
Viipale kerrallaan
heittäen häikäilemättä
olkansa yli.
Nyt muistutan
kelopuuta
seisten juurtuneena
pakoilleen.
Elottomana.
Elän ajassa, missä
ei ole jäljellä mitään.
Ei rakkautta.
Ei intohimoa.
Ei toiveita.
Vain tuskan tulisilla kekäleillä poltettu
elin, mikä oli joskus sydän.
Raastava suru on loputon tanssi,
mikä ei pääty koskaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi