Sametinpehmeät ruusuhuulesi
jättävät viinilasin reunaan viettelevän punan.
Mustan taivaan kristallihelmet lumoutuvat
tanssistasi, aika pysähtyy.
Leijailet avaruuden hiljaisuuteen, äärettömyyteen.
Siirryt pimeästä päivänvaloon,
silmiäsi särkee hetken.
Hymyilet,
löysit itsesi jälleen unelmoimasta.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Johan on mainio tunnelma runossasi :) Suorastaan leijailee pitkin aivokuorta koputellen tiensä aivojen tykkäämisosastolle. Pidin kovasti...
Visuaalinen runo, ruusuhuulten jäljet viinilasissa piirtyvät silmien eteen..