Taivas on vanha ja uupunut,
ei jaksa kantaa.
Aurinko laajenee, pelostani paisuu,
kuumottaa.
Taivaan sineen voin unohtaa,
meren kohina
vain muistona kulkee tukehtuvassa sydämessäni.
Jätän Maan,
sen uomat, solat, vuoret, onkalot.
Juureni ovat siellä, jossa esi-isiemme askeleet
hukkuvat nyt tuhkaan, savuun, kyyneliin.
Tarinani jatkuu muualla...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lumiukon kanssa
hienosti arkitodellisuudesta irtautuva