Enkelitön taivas hiljaa huokaa
Ei varasiipiä annettu,
ei rikkoutumiseen varauduttu
ei sulkasatoa
Jokin on vialla,
linnutkin tekevät surmansyöksyjä,
nisäkkäät syövät turkkinsa
Kaikki luonnon kauneus kuolee,
jokainen eliö itseään kiduttaa,
tietäen ettei päivä enää jatku huomiseen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herätti mielenkiinnon. Tässä kaikki tapahtuu hetkessä, niinkuin sanoissamme. Mutta todellisuudessa kaikki etenee niin hitaasti. Luonnon kauneus kuolee niin hitaasti, että hädin tuskin huomaamme. Koska kiiruhdamme liian kovaa eteenpäin, ajattelematta huomista ja mitä se tuo tullessaan...
Hyvin kirjoitit! :)
Olet taitava kirjoittaja. Runojasi lukiessa keskittyy vain lukemaansa, ajatukset ei lähde harhailemaan minnekään.
Niin, kuin ilmestyskirjasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaunis on runosi silti, vaikka maailma on kaikkea muuta..
Kauniin syöksyvää.
Runosi erottui suuresta joukosta. Kaikki kuolee, niin väärin ja väärällään jokin on. Kiduttamme itseämme ja tiedämmekö, ettei eilistä enää ollutkaan? Erittäin mielenkiintoinen mielikuva jäi runostasi!
Jokin on vialla tosiaan,tässä maailmassa,elämässä.
Tää oli todella todella hieno runo,laitan suosikkeihin,että voin lukea sen aina välillä.
Tää ei ollu liian ankea,vaan sopivasti surumielinen. En nyt osaa..äh,tää oli vaan niin
h i e n o. Miten joku osaa tehä tämmöistä!
Yleensä uusi kauneus puhkeaa muutoksen muodossa.