Erään yön ahdistus
Sielu painaa lyijyn lailla
kun siivettömänä
syntieni kanssa makaan,
elämän ahtaaseen nurkkaan ajettuna,
itkemättömien itkujen saartamana,
ja vailla lohdutusta
Nyt sen vasta ymmärrän:
rakastuminen ilman vastarakkautta
on ansa,
vuorilta vyöryvä lumi
ja myrkyllinen hedelmä
Se on yksinäinen
ja syvä hauta
johon minä kuolen
mutta rakkauteni ei
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi