Tuuli vaihtaa suunta enkä voi hengittää,
väsymykseen vaihtuu kesä ja jo hämärtää.
Juodaan suurista kupeista mustaa kahvia,
vakiopaikalla kahvilan terassilla.
Se on auki viimeistä kertaa,
mä en arvostele enkä vertaa,
mutta susta en päästäisi irti helpolla,
kanssasi itkisin rautatieasemalla.
Onko sinun pakko mennä ja unohtaa,
mihin lähdit, kun kesä tekee kuolemaa.
Voinko nauraa kanssasi ja menettää otteeni,
kun juna lähtee Helsiinkiin ja peitän katseeni.
Sanat hukkuvat tuulen virtaan,
en kuule sun ääntäsi pitkään aikaan.
Mitä ikinä tapahtuukin talven aikana,
mä tiedän kesän olevan jo takana.
Eikä tekstiviesteillä saa ystävyyttä lujenemaan,
tää on niin tunteeton ja kylmä maa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
