Männyt

Mäntyjen pitkät
varjot makaavat maata vasten.
Aurinko on illassa.
Metsään on pirskoutunut
tähtien sirpaleita.
Vuosien juoksussa
teräväreunasakarat
salasivat itsensä sammalilla.
Mäntyjen yhä vain pitenevät varjot
huokaavat hyvää yötä.
Keltaoranssissa kajossa läpikuultavat 
siivekkäät hyppyyvät surutonna.
Tajuavatko ne ollenkaan lyhytaikaista eloansa,
tajuavatko varsin hyvin?


Aamulla kukaan ei tiedä mitään.
Edessä on uusi ilta.