tasan kaksikymmentä minuuttia aikaa
nousta junaan viimeiseen
(takana ajatus onko rakkaus enää hyvää)
minä unohdin kaataa appelsiinimehun viemäriin
jonka äiti laittoi pöydälle ennen kuin lähdin
kouluun
ja puhelimeni näppäimet ovat yhä hukassa
hämähäkinseittiä varpaissa
ja se kutittaa aina välillä
niin paljon
nurkissa ei ole enää koiria
minä en muista enää miltä tuntuu
kun joku sanoo
nähdään huomenna
ennen kuin nousen junaan viimeiseen
Selite:
liian monta suuta ilman sanottavaa</font>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vau, runosi ovat tosi voimakkaita ja tunteellisia. Ja vaikeita tulkittavia! (tai sitten olen ihan huono tulkitsemaan)
Tässä runossa pidän appelsiinimehu -esimerkistä ja sitä seuraavasta säkeistöstä. Rakastan pieniä yksityiskohtia, sillä sitä runous on parhaimmillaan: pienten merkityksellisten asioiden huomaamista.
Tuosta "juna"-kohdasta minulle tulee ihan mieleen PMMP:n Joutsenet: "Sä et ehdi juosta enää junaan viimeiseen", ehkä se on ollutkin sinulla inspiraationa?
Eniten pidän lopusta "minä en muista enää...", se on jotenkin ihan kauhean surullinen ja pettynyt. Upeasti kirjoitettu.
hieno runo
Minäkin ilmoittaudun, että tykkäsin tästä. Itselle jäi mieleen tuo sulkukohta: "takana ajatus onko rakkaus enää hyvää"
Tästä saa paljon kaikenlaista tunnetta irti ja ehkä se juuri siksi iski, hieman kun omaan tilaan. Sopivasti tarkennuksia, mutta kuitenkin niiden takana tarina. Hieno.
Huu!
Haikean kaunista <3
Upeaa ja monitulkintaista kerrontaa. Kaunista ja haikeaa.. saa ajattelemaan montaakin asiaa. Yksityiskohtaista ja silti suurpiirteistä. Suosikkeihin.
Vau, runosi ovat tosi voimakkaita ja tunteellisia. Ja vaikeita tulkittavia! (tai sitten olen ihan huono tulkitsemaan)
Tässä runossa pidän appelsiinimehu -esimerkistä ja sitä seuraavasta säkeistöstä. Rakastan pieniä yksityiskohtia, sillä sitä runous on parhaimmillaan: pienten merkityksellisten asioiden huomaamista.
Tuosta "juna"-kohdasta minulle tulee ihan mieleen PMMP:n Joutsenet: "Sä et ehdi juosta enää junaan viimeiseen", ehkä se on ollutkin sinulla inspiraationa?
Eniten pidän lopusta "minä en muista enää...", se on jotenkin ihan kauhean surullinen ja pettynyt. Upeasti kirjoitettu.
hieno runo
Minäkin ilmoittaudun, että tykkäsin tästä. Itselle jäi mieleen tuo sulkukohta: "takana ajatus onko rakkaus enää hyvää"
Tästä saa paljon kaikenlaista tunnetta irti ja ehkä se juuri siksi iski, hieman kun omaan tilaan. Sopivasti tarkennuksia, mutta kuitenkin niiden takana tarina. Hieno.
Huu!
Haikean kaunista <3
Upeaa ja monitulkintaista kerrontaa. Kaunista ja haikeaa.. saa ajattelemaan montaakin asiaa. Yksityiskohtaista ja silti suurpiirteistä. Suosikkeihin.