Miksei meillä ole isompaa sänkyä..?
Taas nimittäin huomaan makaavani siinä samaisessa 20cm raossa kiikkuen sängyn ja pudotuksen välissä...
Ei, ei sittenkään, nyt olen osa petauspatjaa ja päälläni täytyy röhnöttää vienosti kuorsaten... No hyvä puoli on, en putoa sängystä...
Mutta ei! En halua olla osa patjaa, en edes tömähdykseltä säästyäkseni! Aina se siis on tätä, kerran yössä tuon rakastetun ryökäleen kanssa sängystä taistelua.
Joskus minä vielä voitan, otan vaikka varas lähdön ja menen jo kymmeneltä nukkumaan. Mitenkäs sitten suu pannaan voi rakas ryökäleeni? Sanoppas se!
Selite:
Eiköhän se ole aika itsensä selittävä ihan vaan näin..? :D Rakas se on kuitenkin. <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on kiva, tykkään... Elämänmakuinen runo... Mukavaa kuvailua.
Hupaisa kerronta toimii
Rakkautta parhaimmillaan tässä.