Riisuin sinut itsestäni kuin kulahtaneen villapaidan.
Virheliike,
joka minun lankani saivat karkaamaan.
Oli talvi,
eikä kevät tuoksunut lähelläkään.
Muistan kylmissäni pyöräilleeni,
luoksesi salaa, varkain
taas takaisin.
Otit minut vastaan
ja me kuuntelimme hallelujaa.
Katsoessamme toisiimme,
olin huumantuneempi kuin koskaan.
Ja kevät,
sillä sekunnilla hiipi lämpimänä eteeni.
Sanoja,
ei niitä vain voinut sanoa.
Sykkeesi minut sai ylikierroksille,
antautumaan hetkelle.
Enkä voinut, halunnut kuin vain olla.
Karkulainen en enää ikinä.
Toit lämmön keskelle kirpeimmän pakkasen
ja yhdessä me unohdimme huomisen.
Mihin sitä tarvitsisikaan,
kun saan jakaa kanssasi tämän hetken.
Selite:
Rakkaudella...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
