Astun syvyyksiisi,
juostessani karkuun
hengittääkseni.
Sisälläsi voin huutaa,
sinun vanhuus minut nuoreksi taas herättää.
Latvasi suojanani
ja mattosi peittonani.
Paljaiden jalkojen vehreä punainen matto.
Olet täällä ja niin paljon tuonnempana.
Jumaluuden ymmärrän,
ihmismassasta ottaessani eron.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi