Tänään menetin järkeni ja tajusin sen vasta äsken.
Syön aamupalani,
joka murtuu käteeni.
Vääristyneessä asennossa
murrun itsekin.
Hiljennä,
hiljennä,
hiljennä.
Koska se et ole sinä.
Koskaan, et tule olemaan enää sinä.
Siivoan kuin huoleton kotirouva,
kaukana siitä.
Kaukana sinä,
mutta läsnäolosi nuori kuin aamuinen sanomalehti.
Seuranani tuoksu,
jonka vuoksi pesen pyykit.
Pesen ne käsin,
omissa eritteissäni.
Itken takaisin itseni uneen kotiloituessani viime yön lakanoihin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
