Ehken ole aivan tavallinen
tai uudenaikainen
en seuraa polkuja liian leveitä
ne ovat varten isoja veneitä
kuolleita kurkia ja
turhia mutkia
Iltaa laskevaa odottaa
ja hiljaa venettään alkaa soutaa
kohti kaunista ulappaa
johon aallot hiljaa venettä kuljettaa
lähemmäs unelmaa
Kapealta joki vaikuttaa
häntä alkaa jo harmittaa
miksi kapean polun valitsikaan
eikä suurta valtavirtaa
missä heikoinkin jaloilleen nostetaan
ja massaan pakotetaan
sitten unohdetaan
Airo veteen uppoaa
mieli ajatuksiin vajoaa
seinä vastaan kopsahtaa
ja pään pehmeästä tyynystä
uuteen aamuun hän nostaa
huomaa
oli kaikki vain turhaa nostalgiaa
ja veneensä taas virtaan leveään
hän työntää ilmaan keveään
Selite:
huoh
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
