Kesä kukkii hiljaa
alla lumen ja jään
odottaa valaisevaa sädettään
Tippuu taivaasta ensimmäinen pisara,
kyynel kuolleen lumen edeltään sulattaa
Kosketus suolainen
vain kerran haavaa kirpaisee
sen jälkeen tunnoton
ihminen kuolemaansa asti on
Ellei valo rakkauden
kevätjään ja puhtauden
rosoista pintaa sulata
ja ihmisen kylmyyttä maan rakoon pudota
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi