Miksi lähdit toisen mukaan
Mietin yksikseni Koko Ajan miksi Minä en kelvannutkaan.
Reilun vuoden yhdessä taivalsimme
Pidimme toisiamme lähellämme
Sitten toisen tapasit JA lopulta erosimme.
En ymmärrä Mita väärin TEIN
Ja miksi Sinä minulta Onnen Veit
Jätit minut murehtimaan tuskaani omaan valtakuntaani
Rakkauteni Sinuun EI horjunut
Etkä Sinä minua noin vaan torjunut
Lupasit ettet jättäisi JA että käteni kädessäsi Aina vain
lepäisi
Ei meillä riidan riitaa ollut
ennen kuin Sinä Keksit minusta pahat juorut
Miksi meille kävi näin jätit minut yksikseni.
Muistomme eivät haihdu mielestäni
Sinulla ne taas eivät säilyneet mielessäsi. Rakastan sinua
Aina JA sydämeni on sirpaleina Palaset levisivät kuin peilin sirut lattialle
Selite:
Poikakaverini Jätti minut toisen Takia joten siitäpä tällanen runo
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todellakin, hylkääminen satuttaa aina, toisaalta, voit lohduttautua ajatellen että ehkäpä sinä oletkin ansainnut paremman poikaystävän, sillä olet ihana aurinkoinen herkkä ihminen, ei sellaista noin vain hylätä, toisaalta, myöskin kaikki se yhdessä koettu rakkauden aika on ollut olemassa, voi iloita siitä mikä on ollut, ajattelen niin että onni on sisällämme eikä kukaan sitä lopulta meiltä vie vaikka suhde päättyykin, toinen tekee sen hetkeksi täydellisemmäksi, kuten hyvä mauste, mutta onni on koko ajan kokonaisena sisällämme, kunhan pääset vaikeimman yli, huomaat sen, herkkä ja koskettavan kaunis runosi *halaten voimia Pikkuinen*
Voih... Surullinen mutta kaunis<3333
Oikein hienoa, puhut erosta haikeasti, mutta kauniisti. Muistot ovat varmasti kultaa..Upeaa!
Olkoon riimit miten tahtoo, laita tunteesi paperille ja anna helpotuksen tulla juuri tätä kautta. Hyvää jatkoa ;))
Kauniisti tuot esiin ajatuksesi.
Ei sitä aina ole mitään näkyvää syytä erolle, joskus sitä vain ajautuu erilleen, aina ei tarvitse tehdä mitään väärin toista kohtaan...
Mutta onneksi on aina muistot, vaikka ne ensin sattuukin, pahat muistot unohtuu ja hyvät muistot saavat kultaisen sädekehän...
Runosi otsikko antaa oikeuden kirjoittamallesi!
Jokainen sana , jokainen lause, on sinulle hyväksi!
Sinun muistosi on kaunis ja kirjoittamisen arvoinen!
Rohkeaa runoutta!
Loppu oli tosi kaunis<3
Mutta nuo pakkoriimit helvettii.
Kauniisti olet kirjoittanut eron tuomasta tuskasta :) Elämä opettaa välillä julmalla tavalla:/ Riimit kunniaan ^___^