Sateen henki
Aamu tuntui harmaalta jalkapohjissani
kultainen tie oli täynnä sateen henkiä
Sateen läpi näin pelkkiä aukkoja
oli liian raskasta hengittää niiden läpi
Ikkunalla istui pieni lintu
toivoen kai parempaa tulevaisuutta
Hauraat ikkunat reikiintyivät kovista pisaroista
pilvet eivät pehmentäneet niitä yhtään
Vihdoin aurinko tunkeutui pilven läpi
ja sateen henki oli poissa
Selite:
En oo kirjottanu runoja sataan vuoteen...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi