Minä olen mustelmilla,
rakkaus on tehnyt minusta alttiin satuttaa itseäni.
Olen oikeassa ja muut väärässä,
kunnes aina toisin todistetaan.
Ihoni on asvalttia,
se haalenee ja kovettuu.
Satunnaisia kivenpaloja ihoni sisässä
siruja liian syvällä,
se kuuluu asiaan?
On jo kylmä.
Monet kävelevät ylitseni
ja annan sinunkin talloa minua.
Minua tahritaan,
enkä pääse karkuun,
vaikka päälleni syljetään.
Rakkaushan satuttaa,
jokainen askel sattuu
kovempaa- liian kovaa.
Mustelmat laajenevat
enkä löydä itseäni.
En tiennyt,
että joku voi kävellä yhtä kevyesti kuin sinä.
Tanssit ihollani,
viet minut muualle,
enkä enää huomaa,
että minua joskus sattui.
Selite:
Why have you waited so long?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
