sanat painuvat syvälle
sydämellä symboloituun paikkaan
onni kitkeröityy
kyyneleet kuivuvat ennen aikojaan
ne eivät valu poskilleni
eivät onneksi
puukotan tylsällä puukolla rintakehääni
siellä sydämen sanottiin olevan
löydän sydämeni
ja muistan
että sydän on edelleen
vain symboli
ei rakkaus tule sieltä
puren huultani
kunnes veripisara maistuu suussani
ei tämä ole tuskaa
ei kipu ole käynyt ovellani
mistä rakkaus tulee
miksi se katosi
enkä edes tiedä minkä takia
minä rakastan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
synkkää.. samoja ajatuksia myös omassa päässä liikkuu. hieno runo. :)
mm, luultavasti hyvin monilla tulee sellainen tunne vastaan elämässä.
Mutta, jos molemmat yrittää pitää ystävyyden koossa, pitävät he yhtä aina. Näin ainakin minä ajattelisin.. :o
mutta asiasta toiseen, tämä runo on jotenkin surullinen, ja salamyhkäinen. :) Pidin kovasti! (y)
Aina on joku syy miksi rakastaa. Pidin tästä!
Jännä. Voimakas ja omaperäinen.