ei riitä rippeet purppuran
raiskaamaan katkeraa mieltäni
psykedeelinen ooppera
paiskaa minut maahan
murhaa syliin kalman valkoiseen
raadeltujen äänihuulteni huuto
kuiskaa kylmäksi kaupungin hukkuneen
mort chérie
barbarani puhjotut silmät
eivät anele armoa
pahoinpidelty nukkeni
ei päästä sanaakaan
savinaamioni taakse kätketty kyynel
valuu alas mustelmaiselle kaulalleni
neitseelliset käteni
repivät paperin toisensa jälkeen
eivätkä koskaan lopeta työtänsä
narsistisesti naurava katseeni peilissä
värisyttää kurtisaanin ajatuksiani
vapauden huumaamana
karjun sängyn tolppaan nojaavalle miehelle
je m'aime
Selite:
mort chérie - kuollut rakkaus <br/>
je m'aime - rakastan itseäni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää veti kyllä hiljaiseksi,
mahtavaa tekstiä, näin se tuliskin kirjoittaa.
Vau, tämä tempaisi täysillä mukaansa. Persoonallista tekstiä, kiitän (:
Bravo, Bravo! Encore!
Näin kirjoitetaan oikein!
huuuuhh... tämä oli todella todella jotenkin pelottava runo, oh. mutta kaunis ja kielikuvat ovat upeita. <3
hyvin vahva runo.
hienoja sanavalintoja,
pidän tästä paljon.
vahva heikko.. teki pahaa lukea repimis ja puhkomiskohtauksia, kun niitä sanoinakin inhoan. (turhan herkkä kaikelle roiskumiselle.) ;D jättää tulkinnanvaraa juuuuri sopivasti. pidin pidin pidin.
tämä oli jotenkin vähän ahdistavalla tavalla aivan upea. Olen edelleenkin niin kateellinen noista sinun kielikuvistasi. Yksinkertaisesti aivan upea runo!