terävä kynsi viiltää
haavan rintakehääni
peitän irvistyksen
ennen kuin huomaat
haikeasti hymyilen
kun kätesi siirtyy pois
violetti suru pyrkii ulos
nojaan polveesi
kutitan vatsaasi
toivon hiljaa mahdotonta
yöhön annan kaikkeni
hellitän narut hampaistani
nauran itselleni
syvällä sisimmässäni kipinä polttaa sieluni
hamuan pitsiverhon reunaa
auringon oranssina kimaltavat säteet
kiilaavat sormieni välistä
juon punaviinin loppuun
istun hiekkakentälle
pikkukivet painuvat ihooni kiinni
hautaan hetken maahan
Selite:
Alannah Myles - Lover of Mine
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oi ihana! ;o
varsinki viimenen lausee kruunaa koko runon!
oih. miten täynnä tuntoaistia ja suloisia ja kipeitä fiiliksiä tämä runo. rakastuin tähän.
siis aivan ihana kertakaikkiaan. <3
liian kaunis. liiian kaunis. itku tuli.
oi ihana! ;o
varsinki viimenen lausee kruunaa koko runon!
oih. miten täynnä tuntoaistia ja suloisia ja kipeitä fiiliksiä tämä runo. rakastuin tähän.
siis aivan ihana kertakaikkiaan. <3
liian kaunis. liiian kaunis. itku tuli.