kuivunutta verta poskella
sukkahousut polvesta rikki
pääni ulkopuolella kähisevää naurua
polttomerkillä koristettu käsivarteni
kohoaa ylös ja pyytää armoa
nykäiset minua tukasta
lähdet raahaamaan soratietä pitkin
yritän kompuroida pystyyn
silmäkulmastani näen kuihtuneen leskenlehden
ja viinan huurtaman joen synkkine rantoineen
revit minut tapetiksi seinällesi
jokaisen ajatuksen tallot tomuksi lattialle
haudon mustat silmäni hameen helmaan
yhtäkkiä olen yksin
värisen sängyn reunalla
putoan
eikä lattiaa enää ole
Selite:
i can't write poems anymore
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kirjoitat harvinaisen kypsästi ikäiseksesi. Teksti tuntui kokonaisuutena kahdenkympin rajan ylittäneen kirjoittamalta. Runo on mukavan raaka ja rujo ja angstia on juuri ehkä siedettävä määrä. Yleensä näistä runoista puuttuu se luonne ja monet sortuvat vain yksinäisen lojumisen kuvaamiseen. Tässä sentään tapahtuukin jotain.
Upeasti hallituin kielikuvin kuvattuja rankkoja kokemuksia - tulee mieleen, miten hyvin tämä sopisi yllä olevan jatkoksi...
henkeä salpaava, itselleni myös koskettava, turhan läheinen, herätti sen jonku pienen pahan olon, muiston, jota ajattelemalla menettäsin järkeni pikasesti.
tää runo sai mut hirveän vihaseks. se joka repii, se pitäs paiskaa jonnekin niin pimeään paikkaan.
näin tän runon turhan elävästi :/ mutta en tiedä miksi silti pidän siitä. ilmeisesti ihailen sitä että pystyt kuvailemaan tällaista.
itse en pystyis koskaan.
Tää on jollain tapaa raaka.. tulee mieleen kaikenmaailman muistikuvia, onneksi ei omista kokemuksista.
Lopetustapa aika jännä ja kokonaisuus jättää miettimään.
No tää on ihan mieletön. Upea. Ää. Tykkään edelleen sun runoista ihan kamalasti.
mittäh...
Luin ekan kappaleen et "joo peruskamaa", olin kääntämäs pois, kunnes tajusin et "ei perhana, tämähä on ainutlaatunen"
Tää vangitsi, julma, hyvällä tavalla, hyvin kirjotat.
tykkään just tällasista runoista, ko ei ite ossaa tehä sellasia. tämä oli aivan ihania ja herätti monenlaisia mielikuvia..=)
Kirjoitat harvinaisen kypsästi ikäiseksesi. Teksti tuntui kokonaisuutena kahdenkympin rajan ylittäneen kirjoittamalta. Runo on mukavan raaka ja rujo ja angstia on juuri ehkä siedettävä määrä. Yleensä näistä runoista puuttuu se luonne ja monet sortuvat vain yksinäisen lojumisen kuvaamiseen. Tässä sentään tapahtuukin jotain.
Upeasti hallituin kielikuvin kuvattuja rankkoja kokemuksia - tulee mieleen, miten hyvin tämä sopisi yllä olevan jatkoksi...
henkeä salpaava, itselleni myös koskettava, turhan läheinen, herätti sen jonku pienen pahan olon, muiston, jota ajattelemalla menettäsin järkeni pikasesti.
tää runo sai mut hirveän vihaseks. se joka repii, se pitäs paiskaa jonnekin niin pimeään paikkaan.
näin tän runon turhan elävästi :/ mutta en tiedä miksi silti pidän siitä. ilmeisesti ihailen sitä että pystyt kuvailemaan tällaista.
itse en pystyis koskaan.
Tää on jollain tapaa raaka.. tulee mieleen kaikenmaailman muistikuvia, onneksi ei omista kokemuksista.
Lopetustapa aika jännä ja kokonaisuus jättää miettimään.
No tää on ihan mieletön. Upea. Ää. Tykkään edelleen sun runoista ihan kamalasti.
mittäh...
Luin ekan kappaleen et "joo peruskamaa", olin kääntämäs pois, kunnes tajusin et "ei perhana, tämähä on ainutlaatunen"
Tää vangitsi, julma, hyvällä tavalla, hyvin kirjotat.
tykkään just tällasista runoista, ko ei ite ossaa tehä sellasia. tämä oli aivan ihania ja herätti monenlaisia mielikuvia..=)