rummut paukahtavat ilmeet vääristyneiksi
basso jumisee kertomuksen tavallisuudesta
kitaran ensimmäiset soinnut valloittavat
ystävyys riekaleina
ei sinun aikasi riitä korjaustöihin
annan virran viedä erilleen
ajatukseni jää vain sanaksi paperille
ripottelen sokerimurut pöydälle
pyyhitkö ne vai jätätkö siihen paikoilleen
kauneuden kasvot katsovat sinua
sijoiltaan menneet äänet huutavat pysähdystä
kädet murenevat eteenne
raapaisen lohjenneella kynnellä pintaa
musta sumu estää näkemästä sielun
lupauksen sanat kaikuvat luolassa
viipaloin valasi sana sanalta
raavin syvimmän kohdan rikki
kerro kaartuuko aurinko koskaan niin
että näkisin mustan sumun läpi
joka peittää sinut tai sinuttomuuden
tuntisiko lapsi paremmin
valheen valtatien
rakastuisiko tavallinen poika
kasvoihin ristiriidan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ou. tajuttoman hieno. ja noi kielikuvat. <3
Upea. ;O
Mahtavia kielikuvia
ja sanoja, ei vaan
voi olla nain hienoa
tekstiä. ;O :)
Suosikit ->
Sinulla on äärimmäisen hieno kyky kirjoittaa, tämä runo on yksi monista mestariteoksistasi :)! Niin koskettava runo elevästä elämästä. Et kuitenkaan kerro liikaa. Erinomaista, suosikkeihin! ps. kiitos palautteestasi.
loit mahtavia mielikuvia! sanaleikkiä ja kielikuvia. hieno. :) tykkäsin.