Todellisuus paiskautuu kasvoja vasten
Se olit oikeasti sinä
josta lehdessä puhuttiin
joka oli kadonnut
josta kukaan ei tiennyt, missä olit
josta joka päivä koulussa puhuttiin
Tän ymmärsin,
kun perheellesi muistokukat ostin
Voi, kuinka mä kaipaan sua
aamuin illoin
Joka hetki oot mielessäin,
pienen pään sisälläin
Hetki hetkeltä tajuan
yhä enemmän
et sua en koskaan takas saa
Vaikka kuinka haluaisin,
vaikka kuinka toivoisin
Olit ihminen
jonka takia olisin kuollut
jolle olisin toivonut pelkkää hyvää ja pitkää elämää
Nyt, kun joka hetki kuulen
"voimia, yritä jaksaa"
Niin tajuan,
etten sua takas saa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vain muistot elävät, silloin kun sydän ikäväänsä itkee. Lämpöinen halaus!
:/ koskettaa vielä enemmän, kun lukee tätä tekstiä, se kertoo että Tiinalla oli yksi erittäin hyvä ystävä (halusi tai ei hän sitä), joka todella välitti hänestä..