En edes koskaan halunnut pelätä,
että joutuisin kuulemaan
sinun kuolleen
Vaikka joka hetki tiesin,
että se on täysin mahdollista
sinut tuntien
Joka hetki odotin pahinta,
mutta toivoin silti,
että jaksaisit aina seuraavaan päivään
Halusin tukea sinua
ja olla ystäväsi
Mutta ihan selvästi tein liian vähän
ja olin tukenasi aivan liian vähän
Tai sitten, et vain halunnut
tulla autetuksi,
mutta yritin parhaani
Silti se tuntuu olleen aivan liian vähän
Odotin, että olisimme saaneet kokea yhdessä
vielä monta ihanaa retkeä
ja maailman ihanimpia hetkiä
Ajattelin, että olisimme olleet
ikuisesti ystäviä
Mutta nyt, kun olet poissa
Tulen aina muistamaan sinut,
ystävänä,
jonka menetin aivan liian aikaisin
Ja jolla oli aivan liian paha olla,
jota en pystynyt auttamaan riittävästi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aina kun nuori poistuu oman käden kautta se satuttaa ja syvältä kysyen - miksi - että jälkeenpäin itseltään " miksi en enemmän itse voinut tehdä ystäväni hyväksi " mutta kaikki ei ole hallittavissa tässä elämässämme.
Eräs lähde vaikka sammunut mutta syvä virran suonisto kuitenkin elää ja pulppuaa elämää,sillä yksikään elämä ei ole turhaa.
voi herranjestas, tää runo vetää ihan sanattomaks :/ ja saa kyyneleet virtaamaan tulvina silmistä. kosketti kyllä todella paljon tämän sanoma.. Kovasti voimia jaksamaan surun keskellä <3
Hauraan herkkä ja sielua viiltävän kaunis muistoruno on tämä! Olen surullinen, sillä kuolema koskettaa aina. Lämpöä lähetän!