”Annatko anteeksi?”
”En.”
”Miksi?”
”Menneisyyttä ei voi saada takaisin.”
Tuhannet katkerat kyyneleet takiasi vuodattanut, tuntenut tuskaa joka taistelee elintoimintoja vastaan, lamaannuttaa. Kerran sydämeni kasaan painanut, kerran niin kovin satuttanut.
”Kaikki sinun takiasi.”
Sinun kanssasi olin siipirikko, en uskaltanut lentää. Pelkäsin että kaikki se niin kaunis hajoaisi taas. Pelkäsin että satuttaisit minua uudestaan ja uudestaan, kunnes en enää jaksaisi tuntea tuskaa.
”Mutta minä rakastan sinua.”
”Sinä et saisi.”
Ilman sinua olin kuitenkin hauras, ilman sinua en tiennyt mihin turvautua. Olin jättänyt takiasi kaiken.
”Miksi?”
”Rakastaminen on vaarallista.”
Arvet sydämessäni kertoivat sen, vaarallisuuden. Arvet mielessäni muistuttivat siitä. Tiesin ettet välittäisi, kaikki olisi samanlaista valhetta kuin viimeksikin. Sinetöin sanani yksinäisellä kyyneleellä.
”Olisin ottanut jokaisen sinuun kohdistuvan laukauksen.”
”Minä tein virheen.”
Käänsit selkäsi, toivoin sinun sanovan jotain mikä muuttaisi mieleni, poislähtösi pelotti minua – pelkäsin niin kovin tulevaisuutta ilman sinua. Olin tottunut pelkoon kanssasi.
”Ehkä on vain liian myöhäistä pyytää anteeksi.”
Astuit ensimmäisen hitaan askeleen pois luotani, astuit toisenkin, hiljaisuus painosti meitä. Askel askeleelta unelmiltani katkesivat siivet. Tämä päivä olisi yksi sivu lisää menetysten päiväkirjaani.
Jätit minulle tuskan, annoit minulle vapauden.
”Hyvästi.”
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Täähän on jopa pelottavan hyvin kirjotettu!
Aivan mahtava ja kaikkea :))
I H A N A ;ooo
Ihana.
Hienosti kirjoitettu. Pelottaa luopua, mutta kuitenkin ymmärtää, että niin vain on parasta. Heikkoutta, toisaalta vahvuutta. Pidin. :)
Liikuttava kuvaus pettymyksistä ja pelosta menettää rakastettunsa. Kiitos että kävit sivuillani.
Tämä on aivan hirveän hyvin kirjoitettu