Valosta

Runoilija Runotyttö92

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.6.2005
Viimeksi paikalla: 31.10.2020 22:36

Asuinpaikka: Harjavalta
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
3.1.1992

Sanat ovat vain kirjaimia aseteltuna peräkanaa
Joskus niistä saa aikaiseksi jotain merkityksellistä
Sitä minä yritän


 
 

Polttava keltainen kehä
Keskellä kirkkaan sinistä taivasta
Armotta valaisee kauneusvirheet
Paljastaa kaiken mitä paljastaa voi

Pimeimmätkin salaisuudet

Selite: 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Hieno runo (ja ajatelma) auringosta ja sopii vertauskuvaksi myös totuuden valosta... Mielestäni ajan tuomat rypyt ja juonteet on kauniita... Ja kun oppii itsensä hyväksymään, ei tarvitse peitellä ja salailla, kun haluaa elää oikein, vaikka onkin epätäydellinen, niin kuin kaikki on. Puhutteleva runo.
 

Käyttäjän kaikki runot