Lokeroita

Kun luonnehdit meidän hetkiämme
tammisiksi, pyöreiksi ja aromaattisiksi
Minä nauran
etkä sinä tiedä
onko se ivallista vai räkäistä naurua

Sinä ja määritelmät kuulutte samaan kastiin:
teissähän on yhtä paljon mystiikkaa ja väriä

Kun niskanikamani naksahtelevat
eikä veri kierrä aivoissani asti
en voi tehdä enää mitään

Silloin suljen pakastimen
ja jätän sinut keskimmäiseen lokeroon
etkä sinä viilene tippaakaan