En tiedä jaksanko enään,
katsoa sinua
ja itserakasta olemustasi.
Tuntuu kuin luulisit omistavan minut
ja voivasi määräillä kuten haluat.
Jatkuvasti kyselet tekemisiäni
ja menemisiäni,
mutta eivät ne kuulu sinulle.
Miksi et siis antaisit vain olla,
pysytäisiin edes kavereina.
Mutta ethän sinä voi olla vain kaveria,
joko sinä omistat tai unohdat.
Selite:
niin käy joskus.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
