Istun vanhalla ullakolla,
pölyisellä sängyllä,
nalle karhu sylissä.
Katson pöly kerroksia pöydillä,
hämähäkin seittejä kulmissa
ja hymyilen,
vaikka minua itkettää.
Enää en näkisi pappaa,
en joisi hänen mansikkamehua,
jossa on tuplasti sokeria.
En söisi salaa karkkeja
siskon kanssa pydältä,
jotka olivat meitä varten ostettu.
Koskaan en hänelle sanonut
kuinka tärkeä hän on,
koskaan en häntä halannut.
Mutta silti halusin heille aina,
kun ohi ajoimme.
Toivon vain että tiesit kuinka tärkeä minulle olet.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Todella kaunis runo.
Kyllä pappasi sen tietää, varmasti.
Koita jaksaa!
P.S. Kuuntelet ilmeisesti Heijastetta,
niin minäkin :)
Liikuttavan Hieno.