Elämä muuttuu,
älä siitä suutu.
Ehkä myöhemmin saat siitä kiittää.
Aina ei itse tajua,
etteivät asiat ole hyvin,
sanominen voi riittää,
tai vasta ulkopuolisen puuttumisen.
Nyt asun perhekeskuksessa,
omalla tavalla olen siitä kiitollinen,
en haluaisi olla siellä,
mutta se helpottaa elämääni.
Ja muistuttaa kuinka tärkeä perheeni on,
vaikka niin ei aina osaisi ajattelisi.
He rakastavat,
vaikka eivät sitä sanoisi,
tai näyttäisi.
Ehkä he eivät osaa,
tai uskalla.
Silti he rakastavat.
Ja toivovat parastasi.
Selite:
<3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi